Siirry pääsisältöön

Liikennemelu on epämiellyttävää ja tosi vaarallista terveydelle !!

Hesarin juttu liikennemelusta 25.1.2016

11.02.2016
Hesarissa oli 25.1.2016 liikennemeluasiaa otsikolla Nastat pitävät mökää tiellä.

Toimittaja Mikko Puttosen jutussa mainitaan mm.
Lähes joka viides suomalainen asuu alueilla, joilla ylittyy 55 desibelin suositusarvo.

Melu nostattaa elimistössä stressireaktion, joka kiihdyttää sykettä, supistaa ihon ja sisäelinten verisuonia ja lisää sterssihormonien eritystä. Myös rasva-aineenvaihdunta muuttuu.

Myös mielenterveysongelmat lisääntyvät, kun ihmiset altistuvat säännöllisesti yli 70 desibelin äänitasolle.

Tutkija Jaana Ahosen mukaan Lontoossa kuoli erään tutkimuksen mukaan aikuisia 4% enemmän alueilla, joilla vallitsi päiväsaikaan yli 60 desibelin melu verrattuna alueisiin, joiden melutaso jäi alle 55 desibelin.

Lontoossa tehdyssä tutkimuksessa melualueiden asukkailla nimenomaan sydän petti useammin kuin muilla.

(Tämä on siteeraus Seppo Salon sivulta SeppoSalo.net. Kiitos hänelle !)
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…