Siirry pääsisältöön

Martti Pulakkaa (1948-2017) muistellen



MARTTI PULAKKAA MUISTELLEN

Pulitsu, nuoruuden vuosien luokkatoveri ja taideystävä
harmaassa villapuserossa ja punafarkuissa kulkee
karvalapikkaat jalassa
löysä työtakki, kädet farkkujen taskuissa
leuka jämerähkö

ruotsalaisen-paavon reilu tukka
jakauksella, otsa esille hohtaa
nuorkörtin etiikka puheissa kuuluu
tuttu silti hänelle myös kylän joku hurjamies

Tulkoon-mitä-tulee katse
yli jokapäivän katsoo
rauhallinen ote pitää 
neuvokas kommentti löytyy

Pulitsu, päiväunessa trumpetteineen
amerikkalaisten jazzin sisällä
minä pianoineni rumpuineni 
englantilaisten beat-musiikissa

Jostakin innostaneesta persoonasta kertoo
se-ja-se-säväyttäjä on noin tehnyt..
..on todella !  painottaa
teatterillisten sanojen mies, nuoresta saakka

Laulumme Rahasta ja rauhasta hän alkaa:

Teillä on tavoite elämässä
elintason nousu ja valta
Meille on elämä tärkeämpää
siksi me laulamme näin
Tahdomme vapauden pääoman alta
tahdomme enemmän maailmalta
tahdomme olla onnellisia
ja tahdomme rakastaa


Antti Hernesniemi

(Julkaistu Ruovesi-lehdessä 12.7. 2017)


Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…