Siirry pääsisältöön

Haalarit - ylioppilas - käytössä jo v. 1970 Helsingissä

Ylioppilaiden haalarit

Tänään tutkija Sari Aalto esitti vappuaaton radiossa Yle 1:llä että haalarit tulivat Suomeen ylioppilaiden juhlintakäyttöön 1980-luvulla Ruotsista. No. Minä tein sen aikaisemmin. Pidin juhlapukuna - ehkä ensimmäisenä yliopilaana Suomessa? - haalareita, sinisiä työmiehen haalareita, opiskelijan juhlapukunani. Olin silloin toista vuotta opiskeleva lääketieteen opiskelija Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Laitoin ostamani uudet siniset haalarit päälle ja menin viettämään iltaa Etelä-Suomalaiseen osakunnan illanviettoon - "bileisiin" -  vuoden 1970 kevättalvella. Kyseinen paikka oli ns. Bio-Bio. Siellä oli tuohon aikaan yleensä "kolme kerrosta, yksi lippu" - bileet.  Pukuni herätti myönteistä kiinnostusta.

Voiko joku laittaa ajallisesti paremmaksi ?

Antti 
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…