Taiteilijat Seppo Näätänen (1920-1964) ja Elga Sesemann (1922-2007)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli  piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Ekspressiiviset, abstraktit työt ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni. Useissa tauluissa kuroutuvat alhaalta lähtevät kaaret toisiaan kohden. Yksi tuonaiheinen työ oli yhteiskoululla musiikkiluokan seinällä. Muita hänen taulujaan oli siellä luokan komerossa, jossa pidimme bändivarusteitamme. 

Näätänen oli aika tutkimattoman tuntuinen opettaja. Olin toisella kymmenellä ja kerran 1960-luvun alussa -  piirrustuksen opetus tapahtui silloin kellarikerroksessa yhteiskoulun ruokasalissa - odotimme tunnin alkamista. Istuimme erään yhteisen pitkän pöydän ääressä, juttelimme ja naureskelimme. Sitten opettaja Näätänen sujahti saliin hämärähköstä käytävästä. Hän oli tuiman näköinen. Alkoi moittia meitä naureskelustamme. Yllätti ja harmitti hänen syytöksensä. Hän luuli ilmeisesti, että nauroimme hänelle. Emme nauraneet. Hänessä ei ollut mitään naurettavaa.  

Kotona on vuosikymmeniä ollut tallella 1960-luvun Aamulehti, johon Seppo Näätänen ja hänen puolisonsa, taiteilija Elga Sesemann, kirjoittivat artikkelin Intian matkastaan. Julkaisupäivä on 10. tammikuuta, 1965. Artikkelin otsikko on "Härkätemppeli - Nehrun tuhka". Liki koko aukeaman jutussa on kaksi pääteemaa: temppeli ja pääministeri Nehrun (vuoden 1954 testamentin mukainen) toivomus hänen tuhkansa sirottelusta kuoleman jälkeen, toisaalta Gangesiin ja toisaalta Intian maaseudulle lentokoneesta. 

Lal-Baghin härkätemppeliä esittävässä valokuvassa näkyy kookas musta härän veistoshahmo. "Pyhä Härkä, Nandi on ... Shiva-jumalan palvelija", kertoo kirjoittajien teksti.

"(Lal-Bagh) ... on kuin epätodellinen paratiisi, se on täynnä unohtumattomia yksityiskohtia". 

"Lähellä on ravintola ja sen ulkoterassilla juomme maitoteetä ja syömme intialaisia voimakkaasti maustettuja leivonnaisia. Niistä jää kyllä suu auki vähäksi aikaa, mutta vaikutus on ihmeen virkistävä. Tulee melkein himo niihin. Teetä täytyy vain tilata monta kertaa lisää 'tulipalon' sammuttamiseksi".

Artikkeliin kuuluu neljä valokuvaa. Yhdessä niistä ovat  - kirjoittajatko ? - kuvan etualalla. He näyttävät rentoutuneilta. (Vai ovatko he toisia paikalla kävijöitä ? Heidän vieressään istuu valkoiseen paitaan puettu poika). Kuvan tekstinä on: Kempe Gowdan torni. Kempe Gowda on - voin lukea - Bangaloren perustaja.