Siirry pääsisältöön

PRO GRADUN TEKIJÄT : KOPIOGRADUN VALMISTUS !


Opiskelija ! 

Käytännöllisen toiminnan tohtori Niilo J O Nakkilalla on asiaa :

K o p i o g r a d u n  valmistus


Tässä työssä kuvaan yksityiskohtaisesti nk. K-gradun teon. K-gradun historia on pitkä, mutta h u o n o s t i  tunnettu, vähän d o k u m e n t o i t u . Tämä käsilläoleva työni on ensimmäinen suomenkielinen selvitys aiheesta. Erityisen tärkeäksi tämän esityksen tekee sen kansainvälinen asema: kyseessä on p i o n e e r i t yö .  K-gradun tulo Suomeen sijoittuu Turun palon ja Helsingin keisarillisen yliopiston perustamisen liitoskohtaan kansallisessa historiassamme. 

Erittäin suositeltava toimintatapa. Tällä voi helposti saada jopa ministerinpaikan, tai kansanedustajan homman, ja ohittaa tusinan verran tavallisia gradun ja jopa väitöskirjan vääntäjiä eri virkojen ja toimien haussa.

Suuren kiinnostuksen vuoksi käsiteltäköön tämä suhteellisen aikaavievä ja osin teknisesti vaativakin työ tiivistetysti, pääosiltaan:

1 Otetaan melko tuntematon, kopioteknisesti sopivan l u j a r a k e n t e i n e n ja hyvin käsiin sopiva tutkimus tai toinen gradu, jonka teksti on lukukelpoista, ja josta kielivirheet on valmiiksi poistettu.  

Kirjan ns. s p a t i a a l i s e n   k-k u l m a n   (k = kopio, k - a v a u m a n tai kopiokoneavauman) on oltava riittävä, vähintään 180 astetta !

Tärkeää on että a l k u t e k s t i n   tekijä on jo valmiiksi hakenut kaikki lähdeviitteet, ja myös esittänyt ne oikein! Tässä k-gradun tekijän täytyy olla tarkkana! Mitään lepsuilua kopioitavan alkutekstin viitteissä e i pidä hyväksyä! 

Onneksi alkutekstien tekijät ovat yleensä aika tunnollista, 
- suoraan sanoen: merkillisen sitkeää, vähään tyytyvää väkeä;  sinänsä heissä on aivan ihailtaviakin piirteitä
- eivätkä siten aiheuta ongelmia  jo v a l m i i k s i  rasitetulle kopiogradun tekijälle.

2 Kun sopiva alkuteksti, usein puhumme myös kohdeteksistä, on löydetty, käydään toimeen. Mikäli datatekniikka - kuten se pääosin nykyään tekee ! -  e i  mahdollista 
v a i v a t o n t a  tekstistä suoraan tiedostoksi -konvertointia, meidän on varattava jonkin verran aikaa, ja kirjoitettava manuaalisesti alkutekstistä otetuista k-näytteistä (kts. alempana) tarvittavat pätkät. 

Joskus joudutaan suorittamaan runsaitakin manuaalisia k-toimintoja. 

3 Apuvälineenä on oltava hyvä kopiolaite. Tässä ei pidä hyväksyä mitä vain pari kertaa ikkunasta ulos heitettyä mustavalkokopiolaitetta. 

Laitteen ääressä työskennellessä on noudatettava tavanomaisia lisätyn varovaisuuden toimintatapoja. S e k ä   työhuone  e t t ä  käytävä  on varmistettava - onko v a a t e t e l i n e en  takana tai s i i v o u s k o m e r o s s a  joku ? Joskus tässä on käytettävä ulkopuolista apua, ehdottoman luotettavan avustajan muodossa (tällöin kyseessä on jo k- t i i m i ).

4 Jos k-gradun tekijä joutuu laitteenkäyttöongelmiin, on k o n s u l t o i n n i n  kanssa oltava hyvin tarkkana. On vältettävä kysymyksiä: ”Miten tästä voi ottaa ton kolkyt sivua suoraan? Onks tässä joku sivunkääntösysteemi?” jne.  

No, mitäpä ei  kunnon k-gradun tekijä tekisi tieteen vuoksi! Tiede vaatii, mutta muista - k o p i o gr a d u  antaakin!

5 Kun nämä vaiheet on tehty, eli alkutekstit on löydetty,  hyväksytty, 
ja k-toiminnat on läpiviety menestyksellisesti (digikonvertointi tai manuaalinen k-toiminta k-näytteiden valmistamiseksi), u p o t e t a an valitut uustekstit o m a a n  lässytykseen ja k o k o sössö sekoitetaan perusteellisesti. 

Nyt on tärkeää katsoa, että kaikki upotusjäljet hävitetään. Tässä vaiheessa työ rinnastuu kultasepän korunupotustaitoon.

Usein näkee, että kopiotua alkutekstiä e i  o l e s e k o i t e t t u   tarpeeksi,  jolloin kuivan yliopistoammattilaisen on helpohko tunnistaa niiden alkuperä.

Siksi kehotan tässä vaiheessa olemaan tarkka: tämä on adekvaatin k-gradun teon tärkein vaihe!

6 Tämän jälkeen, sitten yksi kerrallaan, tarkistetaan poimitut uusviitteet ja jos toistettu oikoluku vahvistaa tunteen työn onnistumisesta, tehdään luettelo uuskirjallisuudesta, sopivat kappalejaot, ja lopuksi vielä sisällysluettelo.

Muista siisti lay-out ! 

7 Tarvittavat tallennukset ja tulostukset ja näin!  

8 Jess ! Työ on l u o v u t u s k e l p o i n e n  !

9 Sitten vain odottamaan  !

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…