Luin Mark Twainin (Samuel Clemens) kirjan "Adventures of Huckleberry Finn". Halusin lukea alkuperäisen, kirjailijan jokaisen sanan luoman ja hänen käsistään lähteneen teoksen - en käännöstä. Olen toisaalta iloinen että aloin lukea kirjaa. Toisaalta olen pettynyt. Iloinen olen ensinnä siksi, että kirjan piirroskuvitus on erittäin ilmeikäs ja tekstikerrontaa railakkaasti rikastava. Se minut panikin aloittamaan lukemisen. Kuvituksen piirtäjä on Edward Windsor Kemble. Hänen tekemänsä kuvitus on vuodelta 1884, joka on myös romaanin ilmestymisvuosi.
Toinen iloni syy on Mark Twainin kerronnan vetävyys ja hauskuus. Mutta: vetävyys ulottuu (vain) siihen asti kun ollaan viimeisen tapahtuman kiintopisteen, Tom Sawyerin sukulaiskartanon, piirissä. Ollaan noin sivulla 300. Sinne TS ilmestyy Huckin seuraksi. Valitettavasti. Miksi sanon niin ? Siksi, että kirjan hurjaksi yltyvä toiminnallinen jännite katkeaa. Kun Tom Sawyer ilmestyy paikalle, hänen nenäkäs ja Huckia aliarvioiva persoona jättää varjoon Huckin ja afroamerikkalaisen Jimin, orjaksi syntyneen hahmot. Ja tekee sen romaania laimentavalla tavalla. Lisäksi Tomin käytös mustaa Jimiä kohtaan on yllättävän nöyryyttävä ja kolkkoa rasistista huumoria sisältävää - vaikka ottaa huomioon kirjan ilmestymisajankohdan. Lisäksi kertomuksen loppuosan maatilan perheen ja Tomin tädin ilmestyminen tuo mukaan liikaa kerronnallisia epäuskottavuuksia, fiktioromaaninkin huomioonottaen, Syy, että luin kirjan loppuun - jota ehdin jo empiä teenkö niin - johtui siitä, että sivuja ei ollut enää 30. luvun jälkeen kuin muutama kymmenen.
Ohjeeni Mark Twainille olisi ollut : Katkaise kertomus siihen, kun pikkukaupungeissa toiminut huijaripari, "kuningas" ja "herttua", joka liimautui Huckin ja Jimin (lautan) kylkeen, jäi toilailemaan omalle polulleen. Jätä Tom Sawyerin osuus kokonaan pois. Siten voit ylläpitää hienon seikkailujännitteen, joka oli jo ensimmäisessä kliimaksissaan kun huijaripari jäi kiinni petoksesta. Vapauta Jim orjuudsta, mutta laita hänet ja Huck kulkemaan aivan uutta tietä. Yhdessä tai erikseen.
6.7. 2020 Antti Hernesniemi
Toinen iloni syy on Mark Twainin kerronnan vetävyys ja hauskuus. Mutta: vetävyys ulottuu (vain) siihen asti kun ollaan viimeisen tapahtuman kiintopisteen, Tom Sawyerin sukulaiskartanon, piirissä. Ollaan noin sivulla 300. Sinne TS ilmestyy Huckin seuraksi. Valitettavasti. Miksi sanon niin ? Siksi, että kirjan hurjaksi yltyvä toiminnallinen jännite katkeaa. Kun Tom Sawyer ilmestyy paikalle, hänen nenäkäs ja Huckia aliarvioiva persoona jättää varjoon Huckin ja afroamerikkalaisen Jimin, orjaksi syntyneen hahmot. Ja tekee sen romaania laimentavalla tavalla. Lisäksi Tomin käytös mustaa Jimiä kohtaan on yllättävän nöyryyttävä ja kolkkoa rasistista huumoria sisältävää - vaikka ottaa huomioon kirjan ilmestymisajankohdan. Lisäksi kertomuksen loppuosan maatilan perheen ja Tomin tädin ilmestyminen tuo mukaan liikaa kerronnallisia epäuskottavuuksia, fiktioromaaninkin huomioonottaen, Syy, että luin kirjan loppuun - jota ehdin jo empiä teenkö niin - johtui siitä, että sivuja ei ollut enää 30. luvun jälkeen kuin muutama kymmenen.
Ohjeeni Mark Twainille olisi ollut : Katkaise kertomus siihen, kun pikkukaupungeissa toiminut huijaripari, "kuningas" ja "herttua", joka liimautui Huckin ja Jimin (lautan) kylkeen, jäi toilailemaan omalle polulleen. Jätä Tom Sawyerin osuus kokonaan pois. Siten voit ylläpitää hienon seikkailujännitteen, joka oli jo ensimmäisessä kliimaksissaan kun huijaripari jäi kiinni petoksesta. Vapauta Jim orjuudsta, mutta laita hänet ja Huck kulkemaan aivan uutta tietä. Yhdessä tai erikseen.
Kommentit