Muistikuvia Vekestä Veke oli tarkka vaatteistaan. Niitten piti olla hyvännäköset. Se oli kuitenki vähän ku heinäsirkka. Mut kyllä se teki ”tavallisia” töitäki. 1960-70 -luvuilla se soitti muusikkona pyöreet kymmenen vuotta. Niistä vuosista jäi eläkkeet saamatta. Veke – Verneks sanottiin kans - oli mulle ystävä ja sukupolvitoveri. Se oli mua muutaman vuoden vanhempi, ehdin kai kuitenkin olla samaan aikaan oppikoulussaki. Kun sen näki kylällä, tuntu mukavalle. Oli heti jotain hauskaa juttelemista. Sillä oli tollanen tepsutteleva kävelytyyli. Mä kävin pari kertaa soittelemassa Veken kans sen kotitalon vintillä, jossa sen rummut oli. Soitettiin vuorotellen rumpuja ja juteltiin. Äänitin meidän yhtä tapaamista elokuussa -82. Kuuntelen tuota nauhaa. Veken soittotapa on elävä, mukaantempaava. Veke: ”Mä löysin oman tyylin”; ”Kehitin tollasta afrokubana-tyyliä”; ”Yleisö tykkää että svengaa”. Spontaani ja innostava soittaja. S oittaa hyvin sekä kapuloil...
Sounds, words, drawings and sculptures by Antti Samuli Hernesniemi; items well-known and unknown ; real - incredible / Antti Samuli Hernesniemen tekemää äänitaidetta, piirroksia, maalauksia ja veistoksia; tekstejä ; tuttuja ja tuntemattomia, todellisia ja älyttömän todellisia. Ljud, ord, skulpturer och ritningar av Antti Samuli Hernesniemi.