Siirry pääsisältöön

Mopohäirintä Kauniaisten keskustassa ja kirjaston lähellä - Lopetetaan se !

Kävin pitkästä aikaa entisen asuinkaupunkini Kauniaisten yleensä viihtyisässä kirjastossa eilen 26.5.2014. 

Pidin kirjaston näyttelytilassa oman kuvataidenäyttelyn På träsk och på kust - Lammella merenrannalla v. 2009. 

Olen iloinen että kirjasto aikoinaan osti maalaukseni Gallträsk kokoelmaansa. 

Eilinen mukavasti alkanut kirjastokäyntini päättyi toisin.  

Olen kovasti pettynyt siitä MOOTTOREIN AIHEUTETUSTA MELUSTA, missä Kauniaisten keskusta ja kirjasto tällä hetkellä on. 

Pistäydyin katselemassa kirjoja kirjaston eteisvälikössä. Siihen oli kuitenkin mahdotonta keskittyä ÄÄNEKKÄÄN MOPOHÄIRINNÄN vuoksi. Ulkopuolella teini-ikäiset ajelivat parinkymmenen metrin päässä mopolla ilman mitään käytännön tarkoitusta. 

Ääniympäristö oli KAIKKEA MUUTA KUIN RAUHALLINEN.  Lisäksi äkillinen nurkan takaa sinkoava mopo on VAARALLINEN kaikille ! 

Toivon että Kauniaisten kaupungin johtohenkilöt ja kirjaston johtaja toimivat tässä kaupungissa tapahtuvassa mopohäirinnässä niin, että sen aiheuttajat  saadaan lopettamaan häirintä. 

Se on  mahdollista ja meille tärkeää ! 

Ystävällisin terveisin

Antti Hernesniemi

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…