Siirry pääsisältöön

Veikko Huovinen - yksi kaikkien aikojen parhaita

Veikko Huovinen - siinä merkittävä suomalainen kirjailija. Hän on merkinnyt minulle paljon, erityisesti viimeisen parin vuoden aikana. Tulee mieleen että nämä muutamat nykyisemmät kirjailijat ovat kovasti velkaa Huovisen kirjailijantyölle.

Minulla on monta omaakin Huovisen kirjaa. Ja lainaan niitä lisää kirjastosta.
Varhainen Huovisen teos Hamsterit oli hiljattain hieno elämys. Luen monia hänen lyhyitä juttujaan, "erikoisia",  uudestaan. Nyt käyn läpi hänen 70-luvun tuotannostaan erästä teosta toista kertaa. Koen iloa, jota tämän päivän netit ja digilehdet eivät voi alkuunkaan tuottaa. 

Huovisen kirjat antavat lukevalle monella tapaa - mm. draamallisesti, humoristisesti, älyllisesti, historiallisesti ja yhteiskuntaa kommentoiden - parasta: rikasta iloa. 
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…