Sounds Words Drawings Sculptures Dr Antti Hernesniemi - Ääniä Sanoja Veistoksia Piirroksia

Opiskelija !  Käytännöllisen toiminnan tohtori Niilo J O Nakkilalla on asiaa : K o p i o g r a d u n  valmistus Tässä työssä kuvaan yksityiskohtaisesti nk. K-gradun teon. K-gradun historia on pitkä, mutta h u o n o s t i  tunnettu, vähän d o k u m e n t o i t u . Tämä käsilläoleva työni on ensimmäinen suomenkielinen selvitys aiheesta. Erityisen tärkeäksi tämän esityksen tekee sen kansainvälinen asema: kyseessä on p i o n e e r i t yö .  K-gradun tulo Suomeen sijoittuu Turun palon ja Helsingin keisarillisen yliopiston perustamisen liitoskohtaan kansallisessa historiassamme.  Erittäin suositeltava toimintatapa. Tällä voi helposti saada jopa ministerinpaikan, tai kansanedustajan homman, ja ohittaa tusinan verran tavallisia gradun ja jopa väitöskirjan vääntäjiä eri virkojen ja toimien haussa. Suuren kiinnostuksen vuoksi käsiteltäköön tämä suhteellisen aikaavievä ja osin teknisesti vaativakin työ tiivistetysti, pääosiltaan: 1 Otetaan melko tuntematon, k...

Se että noi ajaa noilla rallivehkeillä ja formuloilla, se on viimistä touhua. Ei oo paljo järkee päässä.  Maailma hukkuu pian kaasuihin jotka estää elämän.  Lehdet kirjottaa isoin otsikoin noista tyypeistä.  Ajojen järjestäjät, ajajat ja toimittajat, ne on kaikki yhtä sokeita.  Ns. moottoriurheilun raportoinnin voisi jättää pois kokonaan.  Formula 1 varsinkaan e i o l e  urheilua.  Maailman ekologinen tilanne on niin vakava, että Yleisradion  - joka on  kansalaisten ylläpitämä - pitäis se ymmärtää.  Formula-kilpailujen melusaaste ja hiilijalanjälki (lue: hiilikaasujalanjälki) on sietämättömän iso.

Tämän päivän idiotismia : Lehtipuhaltajat. Lehdet voisi kerätä käytännössä äänettömästi. Melutta. Saasteetta. Pienellä energialla. Ergonomisesti. Antaen hyvää liikuntaa lehtiä keräävälle. Mitä tekee Suomi  ? Valtavalla mölyllä työntää puistoihin noita saastepuhaltajia kantavia miehiä - miehet tietysti melusuojaimin varustettuja.  Kuinka kauniita ovatkaan nuo lehdet !  Annetaan niiden olla rauhassa kaunistamassa syksyä, maatumassa maahan. 

Veikko Huovinen - siinä merkittävä suomalainen kirjailija. Hän on merkinnyt minulle paljon, erityisesti viimeisen parin vuoden aikana. Tulee mieleen että nämä muutamat nykyisemmät kirjailijat ovat kovasti velkaa Huovisen kirjailijantyölle. Minulla on monta omaakin Huovisen kirjaa. Ja lainaan niitä lisää kirjastosta. Varhainen Huovisen teos Hamsterit oli hiljattain hieno elämys. Luen monia hänen lyhyitä juttujaan, "erikoisia",  uudestaan. Nyt käyn läpi hänen 70-luvun tuotannostaan erästä teosta toista kertaa. Koen iloa, jota tämän päivän netit ja digilehdet eivät voi alkuunkaan tuottaa.  Huovisen kirjat antavat lukevalle monella tapaa - mm. draamallisesti, humoristisesti, älyllisesti, historiallisesti ja yhteiskuntaa kommentoiden - parasta: rikasta iloa. 

Hannun asuma osa oli olohuone tuossa Hauhontien toisen kerroksen kaksiossa. Huoneeseen aukesi iso, syvennyksessä oleva ikkuna. Siitä näki kuinka raitiovaunut ja muu liikenne porhalsi meluisana edestakaisin pitkin Mäkelänkatua. Silloin en vielä kärsinyt liikennemelusta ja tuon hänen asuntonsa äänieristys oli tuon ajan korvilleni aika hyvä.  Hannun huoneen sisustukseen kuului kahdella puisella kolmiotelineellä oleva iso levy, se toimi pöytänä. Lisäksi hänellä oli musta keinu, jossa hän istui suuren osan päivästä. Lattialla oli iso matto. Sänky oli huoneessa oikealla ja sen viereisen seinän toisessa päässä, huoneen nurkassa, oli ruskeana kiiltävä kaakeliuuni, joka ei tuolloin ollut käytössä. Huoneen seinät olivat tummanpunaisen kangaspeitteen peittämät. Lisäksi yhdellä seinällä oli puulaatikoita kirjahyllynä. Ne Hannu oli maalannut myös punaisiksi. Iso klovnijuliste peitti toista seinää.  Tein hänelle, sitten kun olin pari vuotta myöhemmin muuttanut - ensin Taliin ja sitten M...

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa.  Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.   Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa.  Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon. Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, ...

Photo AH 2018