Kun meikä tuli kaupunkiin, mä hahmotin siitä neljä aluetta: juna-asema, karsistalo, kujavuori ja asuntola. Karsistaloon on kujavuoresta noin viis sataa metriä etelään.
Niin kun uusi laitostalo kujiksella, se on kans nelikulmainen valkonen rakennus. Kujikseen on asemalta itäänpäin noin viissataa metriä. Asuntola on länteen päin vajaan kilometrin päässä asemalta. Mä sanon tän siks että meikä yleensä pystyy käveleen nää matkat. Kun mä sain oman
asunnon noin kolme kilometriä kujiksesta pohjoseen, mä aloin kuitenkin käyttää kolisevaa ja heiluttavaa raitiovaunua.
Kujis laskeutuu mereen. Kesät ja talvet jyrkät kalliot on paikoillaan, kuivina ja lämpiminä, tai kosteina ja
viileinä. Väliin ne on reilusti lumen ja jään ja eri muotoisten valumien ja jääpuikkojen
valtaamina.
Pystyt kalliot ja meren kokee kun
menee kallion reunalle,
varsinkin kujiksen korkeiden kallioiden itäpuolelle. Sinne paistaa aamuaurinko ja tuuli nostaa ylös raikkaat aallot.
Pohjosessa, alhaalla, meren vedet
nojaa kallioseinään kun mietteissään, tummana ja hiljaisena, seinän
harmaisiin, epämuotosiin,
jonkun myllerryksen tekemiin lohkeamiin. Ylempänä kalliolla, missä vesi ei yhtään pehmennä
näkymää, seinämä niinku valittaa ja irvistää. Kallio on nimittäin louhittu räjäytyksillä rikki.
Kommentit