Siirry pääsisältöön

Kujavuori 2 - Junassa



Meikä on eilen istunut junassa kovalla penkillä ja lukenu yhden Schweitzerin elämäkertaa.  Istunu ja vaihtanu asentoa, tuntenu puisen kovan penkin allaan. Tuntien kuluessa, matkan edetessä päivänvalo vaunussa on vähentynyt. Vaunun ikkunoissa on alkanu kuvastua näkymiä vaunun sisältä: monen näköisiä naamoja, nuoria ja vanhempia.  

Meikän isä on aikoinaan jossain yhteydessä sanonu että eikö toi olis kiinnostava ala.  Meikä ei heti sanonu mitään.  Mutta noi sanat jäi meikän mieleen. Ne palautu ajatuksiin, sillon tällön. Meikällä ei ollu käsitystä mitä toi niinku ammatti tulis sisältään. Ei meikällä muutenkaa ollu käsitystä siitä millaista on ku on joku ammatti.  

Meikä on lähinnä käyny koulua. Käyny harjoitustunneilla. Ollu kaverien kanssa treeniryhmässä. Lukenu. Ammatissa toimiminen, siitä meikällä ei oo ollu käsitystä. Kahta harjottelukesää lukuun ottamatta.




 
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…