Siirry pääsisältöön

Kujavuori 208 - Väinö Linna

Mä näin unta että meikä tapas Linnan Väinön. Mä olin kirjallisuuden luennon vetäjä jossain. Väinö tuli taksilla tilaisuuteen. Me moikattiiin. Mä sanoin Päivää !  Väinö sano Terve, terve. Väinöllä oli tumma tukka, ei kaljua. Se oli määrätietoinen. Puhelias. Se liikku reippaasti. Puku päällä. 

Yhdessä vaiheessa me oltiin kirjastohuoneessa, kirjahyllyn vieressä. Noustiin lattialla olleelle penkille seisoon. Katsottiin jotain kirjaa. Puhuttiin Tuntemattomasta. Mainittin Sotaromaanin. Se sano että siltä on nyt tulossa uusi romaani sodasta. Mä kysyin että Ai Sotaromaani .. sehän on jo ilmestynyt. Ei, se sano. Nyt on tulossa vielä uusi romaani. Se perustuu luonnoksiin joita mä oon tehnyt.

Mä olin yllättynyt. Me lähdettiin sitten vähän päästä käveleen alas rinnettä. Taksi tuli hakemaan Väinön. Se asettu istumaan takapenkille. Yhtäkkiä siinä auton vierellä oli pikkutyttö. Hänen lapsenlapsi. Sitten toinenkin, vielä nuorempi, tuli näkyviin kun Väinö laitto auton takaovee kiinni. 

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…