Siirry pääsisältöön

Kujavuori 7 - Asuminen Kauppilaisen kanssa

Muutama viikko on kulunu. Meikä asuu jo tottuneesti Kauppilaisen omistamassa asunnossa, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kauppilainen on tullu kaupunkiin nelisen vuotta sitten. Sen vanhemmat on ostanu sille huoneiston, jonka isommassa huoneessa, olohuoneessa, se asuu. Mä saan siltä vuokralle toisen huoneen, se on pieni keittiö, joka on kerrostalon sisäpihan puolella – kapee hiljasen tuntunen soppi. Sieltä aukee yks ikkuna syvennyksineen kohti varjosta pihaa, jota ruskeet muurit reunustaa. Hyvä että tää on talon päädyssä. Niinku munkkikammio. Pihan näkeminen rauhottaa meikän mieltä. Siellä ei näy ketään. Jonkin verran ruohoo nousee halkeilleen vanhan betonin peittämästä pihanpohjasta. Halki pihan on vedetty pyykkinaru. Lintu heilahtaa ikkunan lähellä.

Toi Kauppilainen on kirjottautunu opiskeleen kieliä ja kirjallisuutta. Se ei anna vaikutelmaa hiku opiskelijasta. Niitä meikä on nähny kesällä asuntolassa ja karsiksilla. Ei. Se vaikuttaa mietiskelevältä ja omiin oloihin vetäytyvältä. Se hymyilee vähän pilkallisesti ku mä puhun sille laitoksista ja mun opinto-ohjelmasta. Keinuu mustassa keinutuolissa. Sillä on ilmeisesti jonkun naisen kutomat kirjavat tossut jalassa. Vetää piipusta savua ja kattelee ikkunaan tai hämärään seinään. Ei. Ei se vaikuta luonnontieteellisen aineen opiskelijalta. Jokut niistä on niinku täynnä jotain liika hönkää.  

Aamulla Kauppilainen tulee eteisen läpi mun huoneen ovelle ja koputtaa. Sillon kahdeksan maissa mä oon jo yleensä noussu, pukeutunu ja lähdössä laitokselle. Kun mä sanon ”joo”, se avaa oven ja laittaa virnistäen kädessään olevan pannun, jonka se ensin täyttää,  kiehuun liedelle. Jaha, sitä ollaan lähdössä !  Sillä on paksu villatakki päällä, ranteessa kotikutoinen ranneke ja kasvot hymynvirneessä.

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…