Siirry pääsisältöön

Kujavuori 6 - Tienoot

Kun meikä tuli kaupunkiin, mä hahmotin siitä neljä aluetta: juna-asema, karsistalo, kujavuori ja asuntola. Karsistaloon on kujavuoresta noin viis sataa metriä etelään. Niin kun uusi laitostalo kujiksella, se on kans  nelikulmainen valkonen rakennus.  Kujikseen on asemalta itäänpäin noin viissataa metriä. Asuntola on länteen päin vajaan kilometrin päässä asemalta. Mä sanon tän siks että meikä yleensä pystyy käveleen nää matkat. Kun mä sain oman asunnon noin kolme kilometriä kujiksesta pohjoseen, mä aloin kuitenkin käyttää kolisevaa ja heiluttavaa raitiovaunua.   

Kujis laskeutuu mereen. Kesät ja talvet jyrkät kalliot on paikoillaan, kuivina ja lämpiminä, tai kosteina ja viileinä. Väliin ne on reilusti lumen ja jään ja eri muotoisten valumien ja jääpuikkojen valtaamina.

Pystyt kalliot ja meren kokee kun menee  kallion reunalle, varsinkin kujiksen korkeiden kallioiden itäpuolelle. Sinne paistaa aamuaurinko ja  tuuli nostaa ylös raikkaat aallot. Pohjosessa, alhaalla, meren vedet nojaa kallioseinään kun mietteissään, tummana ja hiljaisena, seinän harmaisiin, epämuotosiin,  jonkun myllerryksen tekemiin lohkeamiin.  Ylempänä kalliolla, missä vesi ei yhtään pehmennä näkymää, seinämä niinku valittaa ja irvistää. Kallio on nimittäin louhittu räjäytyksillä rikki.


Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…