Siirry pääsisältöön

Kujavuori 4 - Meikän kotoo

Meikän äiti on syntysin pienestä maalaistalosta.  Se  on käsistään taitava.    Mun mummu oli suuren perheen emäntä ja huolehti pitkään isosta perheestä yksin ku sen mies, isoisä jota en koskaan nähny, kuoli syöpään. Äiti oli sillon alle kymmenvuotias. Mummu oli niin kauan kun muistan vakava. Me käytiin siellä lomalla varsinkin kesäsin.  Taloa asu kyllä jo sillon äidin nuorempi veli maanviljelijä perheineen. Talo oli kosken rannalla. Sen humina kuulu kun oli talon pihalla.  Kesätuuli puhalteli. Kissa vilkas navetalta ku meikä meni lähemmäs. Lehmänsonta tuntu nenään.  Ajettiin hevosella tai autolla kyläileen toisiin sukulaistaloihin. 

Meikän isä on kans syntyjään maalaistalosta,  samasta kunnasta mistä äitikin.   Isä on päässy, kun se on ollu lahjakas, käymään oppikoulua. Se on lukenu maisteriks.  Se on opettaja. Sen äiti, mun toinen mummo, vanha nainen kans, on ollu pitkään yksin ja perheen huoltaja. Sen mies, mun isoisä, oli herkkä ja sairasti. Hän kuoli auton alle.  Hänestä mulla ei oo muistikuvaa. Meikä oli puolivuotias kun hän kuoli.
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…