Siirry pääsisältöön

Kujavuori


Nyt kun mä ajattelen tuota vuosien takaista aikaa, näyttäytyy Kujavuori vaikeakulkuisena vuorena, jota ei juuri ole ollut silloin edellytyksiä hallita, ymmärtää. Meikällä on ollut kyllä kyky läpäistä sen yksi sola jollakin tavalla, sillä, mikä on neuvottu etukäteen. Meikällä ei ole tuolloin ollut valmiuksia muuhun kuin tuohon etukäteen kerrottuun reittiin.

Nyt näyttää muutenkin siltä, että vuoren rotkot ja solat ovat kyllä olleet periaatteessa tunnistettavissa jo silloinkin. Mutta sitä varten olisi ollut oltava, heh heh, itseni jossain myöhemmässä elämänsä vaiheessa. 

Kujavuoren aika näyttäytyy nyt meikälle kuin uusi tuntematon alue sen reunaan saapuvalle. Matka, vaikeakulkuinen matka on tehtävä uudestaan, jotta voi piirtää kartan.

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I thin kk tha tt anim all s in the z ooss suff errrrrrrrrrrrrr quit e a lo ttttttttttttttttttt - tävisräk tem iälE

Luu len et tä el äin tarh ojen eläi met kär si  vät ai ka pal jon eläin tar hois sa.

I thin k tha t anim al s in the z oos suff er quit e a lo t. 

Taidemaalari Seppo Uolevi Näätänen (1920-1964)

Taidemaalari Seppo Näätänen (Seppo Uolevi Näätänen, 1920-1964) oli minun piirrustuksenopettajani Ruoveden yhteiskoulussa. Hän on minuun melko lailla vaikuttanut kuvataiteilija. Hänen ekspressiiviset, abstraktit työnsä ovat jo alle kymmenvuotiaasta jääneet vaikuttamaan mieleeni.

Viisikymmentä vuotta ensitapaamisesta : Hannu Helin, kirjailija (1944-2015)

Hannu Helin oli minun hyvä ystäväni neljänkymmenen seitsemän vuoden ajan.  Asuimme yhdessä Helsingin Vallilassa. Olin hänen alivuokralaisensa hänen kaksionsa toisessa huoneessa kaksi vuotta, vuodet 1968-1970.  Tapasimme vuosikymmenten ajan toisiamme usein. Sitä useammin keskustelimme puhelimessa. 
Näihin aikoihin vuotta,  elokuussa 1968, tapasimme ensi kerran. Etsin itselleni asuntoa Helsingistä, olin aloittamassa opintoni. Hänen, myös opiskelijan, viides tai kuudes vuosi hänellä menossa, osoitteensa annettiin minulle opiskelija-asuntoja välittävästä konttorista, joka silloin sijaitsi nykyisen Tavastian lähellä. Meitä uusia opiskelijoita, jotka tarvitsivat asuntoa, oli paikalla pitkä jono odottamassa kadun varrella. Kaikki eivät mahtuneet toimistoon.
Menin sitten ratikalla Vallilaan. Hauhontien asunnon oven avasi virnuillen hymyilevä hoikka nuorimies. Kihartuva ruskea tukka kehysti hänen kasvojaan. Vuokralletarjoaja esitteli minulle huoneen, joka oli kaksion keittiö. Olin siihen ja tähän…